William Douglas
William Douglas, presbyteeripapin poika, syntyi Mainessa, Minnesotassa, 6. lokakuuta 1898. Perhe muutti Kaliforniaan, mutta hänen isänsä kuoli pian sen jälkeen. Douglas sairastui polioon lapsena, mutta välttyi pitkäaikaiselta halvaantumiselta.
Valmistuttuaan Whitman Collegesta hän opiskeli Columbia University Law Schoolissa, jossa hän toimitti lakikatsausta. Vuonna 1925 hän liittyi Wall Streetin lakitoimistoon, ennen kuin opetti lakia klo Harvardin yliopisto .
Franklin D. Roosevelt the demokraattinen puolue ehdokas, valittiin presidentiksi vuonna 1932. Douglas oli Rooseveltin kannattaja Uusi sopimus ja vuonna 1934 hän liittyi Securities and Exchange Commissioniin. Kolme vuotta myöhemmin hänestä tuli toimikunnan puheenjohtaja. Kun Louis Brandeis jäi eläkkeelle korkein oikeus helmikuussa 1939 Franklin D. Roosevelt nimitti Douglasin tilalleen. 40-vuotiaana hän oli Yhdysvaltain historian toiseksi nuorin korkeimman oikeuden tuomari.
Jälkeen Toinen maailmansota Musta liittyi selvästi liberaalien ryhmään korkein oikeus joka sisälsi Hugo Musta (1937-71), Felix Frankfurter (1939-1962), Frank Murphy (1940-1949) ja Thurgood Marshall (1967-1991). Oikeudenmiehenä hän tuki voimakkaasti afroamerikkalaista kansalaisoikeudet ja sananvapaus. 
William Douglas, jonka kirjoja olivat mukana Me Tuomarit (1956), Elävä Bill of Rights (1961) ja Wilderness Bill of Rights (1965), joka jäi eläkkeelle korkein oikeus vuonna 1975, kuoli v Washington , 19. tammikuuta 1980.
Tekijä: John Simkin ( [email protected] ) © syyskuu 1997 (päivitetty tammikuu 2022).
▲ Pääartikkeli ▲Ensisijaiset lähteet
(1) William Douglas , tuomion United States Steel Corporationia vastaan vuonna 1948.
Meillä on tässä suuruuden ongelma. Brandeisin olisi tähän mennessä pitänyt polttaa sen opetus muistiimme. Suuruuden kirous osoittaa, kuinka koosta voi tulla uhka - sekä teollinen että sosiaalinen. Se voi olla teollinen uhka, koska se luo suurta epätasa-arvoa olemassa oleviin tai oletettuihin kilpailijoihin nähden. Se voi olla sosiaalinen uhka - koska se hallitsee hintoja. Terästeollisuuden hintojen hallinta on voimakas vipuvaikutus talouteemme. Teräksen hinta määrittää satojen muiden tuotteiden hinnan. Hintatasomme määrää suurelta osin sen, onko meillä vaurautta vai masennusta – runsauden tai niukkuuden taloutta. Teräksen kokoa tulee siksi katsoa mustasukkaisesti. Viime kädessä teräksen koko on mitta kourallisen miehen valtaa taloudessamme. Sitä voimaa voidaan hyödyntää salamannopeasti. Se voi olla hyvänlaatuista tai vaarallista. Sherman-lain filosofia on, että sitä ei pitäisi olla olemassa. Kaikella vallalla on tapana kehittyä hallitukseksi itsessään. Taloutta hallitsevan vallan tulee olla kansan valittujen edustajien käsissä, ei teollisen oligarkian käsissä. Teollisuusvoimaa pitäisi hajauttaa. Se pitäisi hajauttaa moniin käsiin, jotta ihmisten omaisuus ei olisi riippuvainen oikkuista tai oikoista, poliittisista ennakkoluuloista, muutaman itseään nimittäneen miehen emotionaalisesta vakaudesta. Sillä, etteivät he ole ilkeitä miehiä, vaan kunnioitettavia ja sosiaalisia miehiä, ei ole merkitystä. Se on Sherman Actin filosofia ja käsky. Se perustuu teoriaan vihamielisyydestä vallan keskittymistä yksityisiin käsiin niin paljon, että vain kansanhallituksen pitäisi saada se.