Suomen hyökkäys
Suomi yhtyi Ruotsi varhaiskeskiajalta vuoteen 1809, jolloin siitä tuli suuriruhtinaskunta Venäjä . Aluksi Romanovien dynastia kunnioitti Suomen autonomiaa, mutta Aleksanteri III harjoitti kansallisten vähemmistöjen venäläistämispolitiikkaa. Tämä sisälsi venäjän kielen ja venäläisten koulujen pakottamista Venäjän valtakunnassa asuville saksalaisille, puolalaisille ja suomalaisille kansoille.
Jälkeen 1905 vallankumous Venäjällä Nikolai II antoi suomalaisille luvan valita molempien sukupuolten yleisillä vaaleilla valittu eduskunta. Uusi sorron kausi vuoden 1910 jälkeen vauhditti suomalaisen nationalismin kasvua ja vallan kaatumisen hyödyntämistä. Venäjän vallankumous , suomalaiset julistivat itsenäisyytensä 29.7.1917.
Venäjä menetti kokonaan Suomen hallinnan uuden sopimuksen jälkeen Bolshevikkien hallitus allekirjoittanut Brest-Litovskin sopimus . Heinäkuussa 1919 Suomi hyväksyi demokraattisen ja tasavaltalaisen perustuslain. Seuraavina vuosina Suomi oli mukana rajakiistoissa Ruotsi ja kanssa Venäjä . Fasistiset ryhmät yrittivät kahdesti vallankaappausta Suomessa 1930-luvulla, mutta vaikka molemmat tyrmättiin, hallitus suostui kommunismin vastaisten lakien säätämiseen.
Tekijä: John Simkin ( [email protected] ) © Syyskuu 1997 (päivitetty tammikuu 2020).
▲ Pääartikkeli ▲Ensisijaiset lähteet
(1) Manchester Guardian (30. marraskuuta 1939)
Vaikka ulkomaisten raporttien mukaan punaiset joukot käynnistivät tänä aamuna lupaamansa 'avustuksensa suomen kansalle' demokraattista hallitustaan vastaan - johti sosialistit, Kremlin erityinen inho, - Venäjän kansa pysyi myöhään iltaan tietämättömänä siitä, että heidän hallituksensa oli mukana. he ovat todellisessa sodassa pienen naapurinsa kanssa.
Spekulaatio neuvostotavoitteista ulkomailla täällä nostaa sen kysymyksen, jatketaanko kampanjaa neuvotteluissa vaadittujen Karjalan Ismuksen, Suomenlahden saarten, Hangon ja pohjoisimpien niemimaiden valtauksen jälkeen. tai sitten ehdottaa rauhaa, joka solmitaan uuden ja mukautuvamman Suomen hallituksen kanssa.
Tietyt ulkomaiset tahot uskovat, että vihollisuudet voivat toimia perusteena Suomen kupari- ja nikkelikaivosten haltuunotolle, joita molempia metalleja tarvitaan vain Neuvostoliitossa. Suomalaisen kuparin tuotanto viedään suurelta osin Saksaan, joka vei 12 000 tonnia vuonna 1938, mutta nikkeli on kanadalaisen toimiluvan hallinnassa ja sitä viedään vain Petsamosta.
(kaksi) Manchester Guardian (2. elokuuta 1944)
Helsingistä tiedotetaan virallisesti, että presidentti Ryti on eronnut ja hänen seuraajakseen on siirtynyt marsalkka Mannerheim.
Mannerheim nimitettiin asetuksella eikä valittu, kuten on tapana. Pääministeri Linkomies esitti eduskunnassa, että marsalkka Mannerheim asetetaan Suomen presidentiksi. Tässä asetuksessa määrättiin myös, että pääministerille siirretään niin sanottu 'suuri tehtävätaakka presidentin harteilla' (Mannerheim on 77).
'Rauhanopposition' valtuuskunta pyysi Mannerheimia ottamaan rauhanliikkeen johtoon tavallisesti luotettavan ruotsalaisen lähteen mukaan. He sanoivat, että siirtyminen rauhaan edustaisi uskollisesti maan enemmistön näkemyksiä. Valtuuskunta muistutti, että äskettäinen sopimus Saksan kanssa tehtiin Rytin henkilökohtaisesta aloitteesta ja että jos hän eroaa, se ei olisi Suomen kunnian kanssa ristiriidassa sopimuksen irti.
Mannerheimilla ei ollut virkaa hallinnossa, eikä hänellä näin ollen ollut vastuuta sopimuksesta, jonka Ribbentrop neuvotteli Rytin kanssa kaksi kuukautta sitten. Sopimusta ei koskaan annettu eduskunnalle.