Percy Bysshe Shelley
Percy Bysshe Shelley, Sir Timothy Shelleyn poika, M.P. New Shoreham, syntyi Field Placessa lähellä Horshamia vuonna 1792. Sir Timothy Shelley istui Norfolkin herttuan hallinnassa ja tuki suojelijansa vaaliuudistuspolitiikkaa ja Katolinen vapautus .
Shelley oli koulutettu Eton ja Oxfordin yliopisto ja oletettiin, että hänen 21-vuotiaana hän periisi isänsä paikan parlamentissa. Nuorena miehenä hänet vietiin alahuone missä hän tapasi Sir Francis Burdett , Radical M.P. varten Westminster . Shelley, joka oli kehittänyt voimakkaan vihan tyranniaa kohtaan Etonissa, teki Burdettista vaikutuksen, ja vuonna 1810 hän omisti yhden ensimmäisistä runoistaan hänelle. Yliopistossa Shelley alkoi lukea radikaalien poliittisten kirjailijoiden kirjoja, kuten Tom Paine ja William Godwin .
Yliopistossa Shelley kirjoitti artikkeleita puolustaakseen Daniel Isaac Eatonia, kirjakauppiaa, jota syytettiin kirjojen myynnistä. Tom Paine ja paljon vainottu Radical-julkaisija, Richard Carlile . Hän myös kirjoitti Ateismin välttämättömyys , pamfletti, joka hyökkäsi ajatusta pakollisesta kristinuskosta. Oxfordin yliopisto oli järkyttynyt, kun he huomasivat, mitä Shelley oli kirjoittanut, ja 25. maaliskuuta 1811 hänet karkotettiin.
Shelley pakeni Skotlantiin Harriet Westbrookin, 16-vuotiaan kahvilanpitäjän tyttären, kanssa. Tämä aiheutti kauhean skandaalin, ja Shelleyn isä ei koskaan antanut hänelle anteeksi sitä, mitä hän oli tehnyt. Shelley muutti Irlantiin, jossa hän piti vallankumouksellisia puheita uskonnosta ja politiikasta. Hän kirjoitti myös poliittisen pamfletin A Declaration of Rights aiheesta Ranskan vallankumous, mutta sitä pidettiin liian radikaalina levitettäväksi Britanniassa.
Percy Bysshe Shelley palasi Englantiin, missä hän osallistui radikaaliin politiikkaan. Hän tapasi William Godwin aviomies Mary Wollstonecraft , kirjoittaja Naisten oikeuksien puolustaminen . Shelley myös uudisti ystävyytensä Leigh Hunt , lehden nuori toimittaja Tarkastaja . Shelley auttoi tukemaan Leigh Hunt taloudellisesti, kun hänet vangittiin prinssihallitsijaa koskevasta artikkelista.
Leigh Hunt julkaistiin Queen Mab , Shelleyn pitkä runo, joka juhlii tasavaltaisuuden, ateismin, kasvissyönnin ja vapaan rakkauden ansioita. Shelley kirjoitti myös artikkeleita Tarkastaja poliittisista aiheista, mukaan lukien hyökkäys tapaa vastaan, jolla hallitus oli käyttänyt provokaattoria William Oliver saada tuomioita vastaan Jeremiah Brandreth .
Vuonna 1814 Shelley rakastui ja karkasi Maryn, 16-vuotiaan tyttären kanssa. William Godwin ja Mary Wollstonecraft . Muutaman seuraavan vuoden ajan pariskunta matkusti Euroopassa. Shelley jatkoi osallistumista politiikkaan ja kirjoitti pamfletin vuonna 1817 Ehdotus uudistuksen saattamiseksi äänestykseen koko Yhdistyneessä kuningaskunnassa . Pamfletissa Shelley ehdotti kansallista kansanäänestystä vaaliuudistuksesta ja työväenluokan koulutuksen parantamisesta.
Percy Bysshe Shelley oli Italiassa, kun hän kuuli uutisen Peterloon verilöyly . Hän vastasi heti kirjoittamalla Anarkian naamio , runo, joka syytti Lord Castlereagh , Lordi Sidmouth ja Lord Eldon St. Peter's Fieldsin kuolemantapauksista. Sisään Kutsu vapauteen Shelley päätti väittelynsä väkivallattoman massapoliittisen protestin puolesta sanoilla: 'Joka unessa oli pudonnut sinun päällesi - Teitä on monia - niitä on vähän.'
Vuonna 1822 Shelley muutti Italiaan kanssa Leigh Hunt ja Lordi Byron jossa he julkaisivat The Liberal -lehden. Julkaisemalla sen Italiassa kolme miestä jäivät vapauteen Britannian viranomaisten syytteeseenpanosta. Ensimmäinen painos Liberaali myyty 4000 kappaletta. Pian julkaisunsa jälkeen Percy Bysshe Shelley katosi mereen 8. heinäkuuta 1822 purjehtiessaan tapaamaan Leigh Hunt .
Tekijä: John Simkin ( [email protected] ) © Syyskuu 1997 (päivitetty maaliskuussa 2022).
▲ Pääartikkeli ▲Ensisijaiset lähteet
(1) Percy Bysshe Shelley, Tarkastaja (9. marraskuuta 1817)
7. marraskuuta Brandreth, Turner ja Ludlam nousivat telineille. Tunnemme Brandrethiä vähemmän, koska näyttää siltä, että hän tappoi miehen. Mutta muista, kuka yllytti hänet murhaan johtaneeseen menettelyyn. Kuolevan miehen sanalla Brandreth kertoo meille, että 'Oliver toi hänet tähän' - että 'mutta Oliverille hän ei olisi ollut siellä.' Katso myös Ludlam ja Turner poikiensa, veljiensä ja sisarensa kanssa, kuinka he polvistuvat yhdessä tässä kauheassa rukouksen tuskassa. Tuo kauhea rangaistus heidän silmiensä edessä - tuon valtavan rangaistuksen kanssa kaiken puhumansa totuudesta, Turner huudahti äänekkäästi ja selkeästi teloittajan kiettäessä köyttä hänen kaulaansa: 'Tämä on kaikki Oliver ja hallitus.' Mitä muuta hän olisi voinut sanoa, emme tiedä, koska pappi esti kaikki lisähavainnot. Hevosjoukot, terävinä ja kimaltelevin miekoin, rajoittuivat väkijoukkoon, joka oli kerätty todistamaan tätä inhottavaa näyttelyä. 'Kun kirveen isku kuultiin, väkijoukosta puhkesi kauhu. Heti kun pää oli esillä, kuului valtava huuto, ja joukko juoksi kiivaasti kaikkiin suuntiin, ikään kuin he olisivat saaneet hänet esiin. äkillinen vimma. Ne, jotka palasivat asemaansa, voihkivat ja huusivat.'
(2) Percy Bysshe Shelley, Anarkian naamio (1819)
Kun nukuin Italiassa,
Meren takaa kuului ääni,
Ja suurella voimalla se johdatti minut esiin
Kävelemään Poesyn visioissa.
Tapasin murhan matkalla -
Hänellä oli naamio kuten Castlereagh -
Hän näytti hyvin sileältä, mutta silti synkältä;
Seitsemän verikoiraa seurasi häntä;
Kaikki olivat lihavia; ja hyvin he voivat
Ole ihailtavassa ahdingossa,
Yksitellen ja kahdelta,
Hän heitti heille ihmissydämiä pureskettavaksi
jonka hän piirsi leveästä viittastaan.
Seuraavaksi tuli Petos, ja hän jatkoi,
Kuten Eldon, hermoitu puku;
Hänen suuret kyyneleensä, sillä hän itki hyvin,
Muuttuivat myllynkiviksi kaatuessaan.
Ja pienet lapset, jotka
Jalkojensa ympäri leikki edestakaisin,
Luulet jokaista kyynelettä helmiksi,
He olivat tyrmänneet heidän aivonsa.
Puettu Raamattu, kuin valo,
Ja yön varjot,
Kuten Sidmouth, seuraavaksi, Hypocrisy
Krokotiilin päällä, joka ratsasti ohi.
Ja monia muita tuhoja pelattiin
Tässä hirveässä naamiaisessa
Kaikki naamioitu, jopa silmiin,
Kuten piispat, asianajajat, toverit ja vakoojat.
Viimeksi tuli Anarkia: hän ratsasti
Valkoisella hevosella, roiskunut verta;
Hän oli kalpea huuliin asti,
Kuten Kuolema Apokalypsissa.
Ja hänellä oli kuninkaallinen kruunu:
Ja hänen otteessaan valtikka loisti;
Hänen otsassaan tämän merkin näin -
'MINÄ OLEN JUMALA JA KUNINGAS JA LAKI!'
(3) Percy Bysshe Shelley, Kutsu vapauteen (1819)
Työkodista ja vankilasta
Siellä kalpea kuin äskettäin nousseet ruumiit,
Naisia, lapsia, nuoria ja vanhoja
Hukata kipua ja itke kylmää -
Arjen kummituksista
Missä käydään päivittäistä riitaa
Yhteisillä haluilla ja yhteisillä huolilla
Joka kylvää ihmisen sydämen rikkaviljalla -
Lopuksi palatseista
Missä hädän murina
Kaikuja, kuten kaukainen ääni
Ympärillä elävästä tuulesta
Ne vaurauden ja muodin vankilat
Missä jotkut harvat tuntevat tällaista myötätuntoa
Niille, jotka vaikeroivat, vaivaavat ja valittavat
Kuten täytyy tehdä heidän veljensä kalpeaksi -
Te, jotka kärsitte lukemattomista vaikeuksista,
Tai tuntea tai nähdä
Menetetty maasi osti ja myi
Veren ja kullan hinnalla -
Olkoon suuri joukko,
Ja suurella juhlallisuudella
Ilmoittakaa mitatuin sanoin, että te
olette vapaita, niin kuin Jumala on teidät tehnyt -
Ja näistä sanoista tulee sitten
Kuten sorron ukkosen tuomio
Soi jokaisen sydämen ja aivojen läpi,
Taas kuultu - taas - taas
Nouse kuin lionit unen jälkeen
Voittamattomassa määrässä -
Ravista ketjusi maahan kuin kastetta
Joka unessa oli pudonnut päällesi -
Teitä on monta - heitä on vähän.
(4) Percy Bysshe Shelley, kirje ystävälle vuonna 1817.
On mahdotonta tietää, kuinka pitkälle hallituksen korkeammat jäsenet ovat mukana helvetin agenttiensa syyllisyydessä. Mutta sen verran tiedetään, että heti kun koko kansa korotti äänensä eduskuntauudistuksen puolesta, vakoojat lähtivät esiin. Nämä valittiin ihmiskunnan arvottomimmista ja surullisimmista ja hajaantuivat nälkäisten ja lukutaidottomia työläisten joukkoon. Heidän tehtävänsä oli löytää uhreja, olivatpa ne sitten oikeita tai vääriä.