Neljätoista pistettä
8. tammikuuta 1918, presidentti Woodrow Wilson esitti rauhanohjelmansa kongressille. Yhdysvaltain ulkopolitiikan asiantuntijoiden ryhmän kokoama ohjelma sisälsi neljätoista eri kohtaa. Ensimmäiset viisi kohtaa käsittelivät yleisperiaatteita: Kohdassa 1 luopui salaisista sopimuksista; Kohdassa 2 käsiteltiin merten vapautta; Kohdassa 3 vaadittiin maailmanlaajuisten kaupan esteiden poistamista; Kohdassa 4 kannatettiin aseiden vähentämistä ja kohdassa 5 ehdotettiin kansainvälistä sovittelua kaikissa siirtomaakiistoissa.
Kohdat 6–13 koskivat erityisiä alueellisia ongelmia, mukaan lukien Venäjän, Ranskan ja Italian esittämät väitteet. Tämä Wilsonin ohjelman osa nosti myös esille kysymyksiä, kuten järjestelmän hallinta Dardanellit ja sen hallitsemilla alueilla asuvien ihmisten itsenäisyysvaatimukset Keskusvallat . Kaikki suuret maat, jotka ovat mukana Ensimmäinen maailmansota vastusti tiettyjä kohtia Wilsonin rauhanohjelmassa. Kuitenkin, kun rauhanneuvottelut aloitettiin lokakuussa 1918, Wilson vaati, että hänen neljätoista pistettään tulisi käyttää perustana sopimuksen allekirjoittamiselle. Aselepo .
Tekijä: John Simkin ( [email protected] ) © Syyskuu 1997 (päivitetty tammikuu 2020).
▲ Pääartikkeli ▲
Ensisijaiset lähteet
(1) Woodrow Wilson , Fourteen Points (lokakuu 1918)
Se, mitä me vaadimme tässä sodassa, ei siis ole meille omituista. Se on, että maailmasta tehdään sopiva ja turvallinen elää; ja erityisesti, että se tehdään turvalliseksi jokaiselle rauhaa rakastavalle kansakunnalle, joka, kuten meidän omamme, haluaa elää omaa elämäänsä, määrittää omat instituutioidensa, olla varma oikeudenmukaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta maailman muiden kansojen toimesta, vastoin väkivaltaa ja itsekäs aggressio. Kaikki maailman ihmiset ovat itse asiassa kumppaneita tässä edussa, ja omalta osaltamme näemme hyvin selvästi, että ellei oikeutta tehdä muille, sitä ei tehdä meille.
Maailman rauhan ohjelma on siis meidän ohjelmamme, ja tuo ohjelma, ainoa mahdollinen ohjelma, sellaisena kuin me sen näemme, on tämä:
I. Avoimet rauhansopimukset, jotka on tehty avoimesti, minkä jälkeen ei tule olemaan minkäänlaisia yksityisiä kansainvälisiä sopimuksia, mutta diplomatia etenee aina rehellisesti ja julkisesti.
II. Absoluuttinen merenkulun vapaus merillä, aluevesien ulkopuolella sekä rauhassa että sodassa, paitsi jos meret voidaan sulkea kokonaan tai osittain kansainvälisillä toimilla kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanemiseksi.
III. Kaikkien taloudellisten esteiden poistaminen mahdollisuuksien mukaan ja tasavertaisten kauppaehtojen luominen kaikkien rauhaan suostuvien ja sen ylläpitämiseksi yhdistyvien kansojen kesken.
IV. Riittävät takeet on annettu ja otettu siitä, että kansallinen aseistus alennetaan kotimaan turvallisuuden mukaisesti.
V. Kaikkien siirtomaavaatimusten vapaa, ennakkoluuloton ja ehdottoman puolueeton mukauttaminen, joka perustuu sen periaatteen tiukkaan noudattamiseen, että kaikkien tällaisten suvereniteettikysymysten määrittelyssä asianomaisten kansojen eduilla on oltava yhtä suuri painoarvo kuin liittovaltion oikeudenmukaisilla vaatimuksilla. Hallitus, jonka nimike määritellään.
VI. Koko Venäjän alueen evakuointi ja kaikkien Venäjää koskevien kysymysten ratkaiseminen, joka varmistaa maailman muiden kansojen parhaan ja vapaamman yhteistyön, jotta hän saa esteettömän ja hämmentyneen mahdollisuuden päättää itsenäisesti omasta poliittisesta kehityksestään. ja vakuuttaa hänelle vilpittömästi tervetulleeksi vapaiden kansakuntien yhteiskuntaan hänen valitsemiensa instituutioidensa alaisuudessa; ja, enemmän kuin tervetullut, myös kaikenlaista apua, jota hän saattaa tarvita ja voi itse toivoa.
VII. Belgia, koko maailma on samaa mieltä, on evakuoitava ja palautettava, ilman minkäänlaista yritystä rajoittaa sen suvereniteettia, joka sillä on kaikkien muiden vapaiden kansojen kanssa.
VIII. Kaikki Ranskan alueet olisi vapautettava ja valloitetut osat palautettava, ja Preussin vuonna 1871 Ranskalle tekemä Alsace-Lorrainen vääryys, joka on horjuttanut maailman rauhaa lähes viisikymmentä vuotta, olisi oikaistava, jotta rauha voidaan jälleen turvata kaikkien eduksi.
IX. Italian rajojen mukauttaminen olisi toteutettava selvästi tunnistettavissa olevien kansalaisuusrajojen mukaisesti.
X. Itävalta-Unkarin kansoille, joiden paikan kansojen joukossa haluamme turvatun ja varmistuvan, tulee antaa vapaain mahdollisuus itsenäiseen kehitykseen.
XI. Romania, Serbia ja Montenegro olisi evakuoitava; miehitettyjen alueiden palauttaminen; Serbia myönsi vapaan ja turvallisen pääsyn merelle; sekä useiden Balkanin valtioiden keskinäiset suhteet, jotka määritetään ystävällisillä neuvoilla historiallisesti vakiintuneiden uskollisuuden ja kansallisuuden linjojen mukaisesti; ja useiden Balkanin valtioiden poliittisesta ja taloudellisesta riippumattomuudesta ja alueellisesta koskemattomuudesta olisi annettava kansainväliset takeet.
XII. Nykyisen Ottomaanien valtakunnan turkkilaisille osille olisi taattava turvallinen itsemääräämisoikeus, mutta muille nyt Turkin vallan alla oleville kansallisuuksille olisi taattava kiistaton elämänvarmuus ja ehdottoman häiritsemätön mahdollisuus itsenäiseen kehitykseen, ja Dardanellit tulisi avata pysyvästi vapaa pääsy kaikkien kansojen laivoille ja kauppaan kansainvälisten takuiden alaisena.
XIII. Olisi perustettava itsenäinen Puolan valtio, johon kuuluisivat kiistatta puolalaisten asuttamat alueet, joille taattaisiin vapaa ja turvallinen pääsy merelle ja jonka poliittinen ja taloudellinen riippumattomuus ja alueellinen koskemattomuus olisi taattava kansainvälisellä sopimuksella.
XIV. Kansakuntien yleinen yhdistys on muodostettava erityisten sopimusten pohjalta, jotta voidaan taata molemminpuolinen poliittinen riippumattomuus ja alueellinen koskemattomuus sekä suurille että pienille valtioille.