Gotthard Heinrich
Gotthard Heinrici syntyi Gumbinnen Saksa , 25. joulukuuta 1886. Hän liittyi Saksan armeijaan vuonna 1906 ja Ensimmäinen maailmansota palveli molemmissa Länsirintama ja Itärintama .
Sodan jälkeen Heinrici jäi armeijaan ja ylennettiin vuonna 1936 kenraalimajuriksi. Aikana Länsi-hyökkäys Heinrici komensi 12. joukkoa ja onnistui murtautumaan sen läpi Maginot-linja 14 päivänä kesäkuuta 1940.
Henry osallistui Operaatio Barbarossa in Neuvostoliitto ja palvellessaan alla Heinz Guderian 2. panssariarmeijassa palkittiin Rautaristi .
Heinrici ylennettiin kenraaliarvoon tammikuussa 1942, ja hänelle annettiin 4. armeijan komento. Seuraavien kahden vuoden aikana hän kehitti onnistuneita puolustusstrategioita punainen armeija . Tähän sisältyi etenevien joukkojen vetäytyminen ja sitten vastahyökkäys.
Elokuussa 1944 Heinrici nimitettiin 1. panssariarmeijan komentajaksi. Maaliskuussa 1945 Heinrici onnistui Heinrich Himmler armeijaryhmänä Vistula. Kun Heinrici hylkäsi Hitlerin käskyn hallita Berliiniä hinnalla millä hyvänsä, hänet vapautettiin komennosta 28. huhtikuuta 1945. Gotthard Heinrici kuoli 13. joulukuuta 1971.
Tekijä: John Simkin ( [email protected] ) © Syyskuu 1997 (päivitetty tammikuu 2020).
▲ Pääartikkeli ▲Ensisijaiset lähteet
(1) Albert Speer , Kolmannen valtakunnan sisällä (1970)
Berliinin hyökkäys oli välitön. Hitler oli jo nimittänyt kenraali Reymannin kaupungin komentajaksi taistelua varten. Aluksi Reymann pysyi kenraali Heinricin alaisuudessa, Itämereltä Oder-jokea pitkin noin kuusikymmentä kilometriä Frankfurt an der Oderista etelään ulottuvan armeijaryhmän ylipäällikön alaisina.
Heinrici oli mies, johon luotin, sillä olin tuntenut hänet kauan ja vasta äskettäin hän oli auttanut minua luovuttamaan Rybnickerin hiilialtaan teollisuuden ennalleen. Joten kun Reymann vaati valmistelemaan jokaisen sillan Berliinissä purkamista varten, ajoin Heinricin pääkonttoriin lähellä Prenzlaua. Se tapahtui 15. huhtikuuta, päivää ennen Venäjän suuren hyökkäyksen Berliiniä vastaan alkamista. Teknistä vahvistusta varten otin mukaani Berliinin kunnan tienvartijan. Langer ja Berliinin Reichsbahnin päällikkö Beck. Pyynnöstäni Heinrici määräsi Reymannin osallistumaan konferenssiin.
Molemmat teknikot osoittivat, että suunnitellut purkutyöt tarkoittaisivat Berliinin kuolemaa. Kaupungin komentaja viittasi Hitlerin käskyihin puolustaa Berliiniä kaikin mahdollisin keinoin. 'Minun täytyy taistella, ja siksi minun on voitava tuhota siltoja.'
'Mutta vain pääiskun suuntaan?' Heinrici keskeytti.
'Ei. siellä missä taistelu on', kenraali Reymann sanoi.
Kysyin, tuhotaanko myös kaikki kaupungin keskustassa olevat sillat, jos taistelut menisivät katutaisteluihin. Reymann sanoi kyllä. Tämä oli hetki platoniselle pohdinnalle. Minulla oli se nyt malliin. 'Aiotko taistella, koska uskot voittoon?' Kysyin.
Kenraali hämmästyi hetken; sitten hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vastata tähän kysymykseen myöntävästi.
'Jos Berliini tuhotaan perusteellisesti', sanoin, 'niin teollisuus pyyhitään pois lähitulevaisuudessa. Ja ilman teollisuutta sota on menetetty.'
Kenraali Reymann oli pulassa. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Onneksi. Kenraali Heinrici tuli apuun erityisillä käskyillä. Räjähteet oli tarkoitus poistaa Berliinin rautatie- ja moottoritieverkoston tärkeiden valtimoiden räjäytyspanokset. Siltoja räjäytetään vain varsinaisten tärkeiden sotilaallisten toimien yhteydessä.