Ernest Moore
Ernest Moore syntyi vuonna 1871. Opiskellessaan Chicagon yliopistossa hän meni naimisiin Dorothea Mooren kanssa vuonna 1896 ja parista tuli asukkaita Hull House Settlement .
Asuessaan klo Hull House Moore suoritti tutkimuksen sedanista Yhdeksästoista seurakunta / Chicago . Hänen tutkimuksensa, Saloonin sosiaalinen arvo julkaistiin vuonna American Journal of Sociology heinäkuuta, 1897.
Lähtemisen jälkeen Chicago , Moore opetti klo Harvard ja Yale ennen kuin hänestä tuli Kalifornian yliopiston presidentti. Ernest Moore kuoli vuonna 1955.
Tekijä: John Simkin ( [email protected] ) © Syyskuu 1997 (päivitetty tammikuu 2020).
▲ Pääartikkeli ▲Ensisijaiset lähteet
(1 ) Ernest Moore, Saloonin sosiaalinen arvo (heinäkuu 1897)
Chicagon yhdeksännentoista seurakunnan väkiluku on vuoden 1896 koululaskennan mukaan 48 280. Se on työläispiiri, ja väestö on tyypillistä ammattitaidottomille työvoimalle. Suurimmat ulkomaiset elementit osastolla ovat irlantilaiset, saksalaiset, italialaiset ja böömiläiset suhteellisessa numeerisessa järjestyksessä. Ulkomaalaistaustaisista noin puolet on amerikkalaisia. Mitä tulee moraaliseen tilaan, paheen tai hyveen äärimmäisyyksiin ei päästä, kun taas yleinen moraalinen sävy on melko terveellinen.
(2) Dorothea Moore, Päivä Hill Housessa , American Journal of Sociology (maaliskuu 1897)
Vanha talo on melkein veden alla. Sen hupullinen huipputarina kuvitteellisesta tiilestä ja sen suuret lisäykset oikealle ja vasemmalle jättävät jäljelle vain pitkät ikkunat ja leveä oviaukko, jotka vihjaavat näkökulmasta, joka oli oma sen kiinteistön kauan menneessä yksityisyydessä. tärkeä ja vieraanvarainen osa hiljaisia päiviä ennen väkijoukon, kiireen ja kilpailun hyökkäystä.
Nämä lisäykset ovat enemmän sisäisiä kuin ulkoisia - kasvavista tarpeista kasvavia - ja ovat siksi itsessään eräänlainen karkea arvio niiden historiasta. Näin ollen laajin alue ja korkein muuri kuuluvat Lastentalolle, oikealla puolella, vastaava pienempi siipi luento- ja luokkahuoneina, yläpuolella asuntola.
Talosta kertovat sen sivujoet, osa aineellisessa muodossa ja osa vain hengessä näkyvissä. Eteläkulman takana on tiilirakennus, Jane Clubin koti, aktiivinen työssäkäyvien naisten kerho, joka on viiden vuoden elämänsä aikana ratkaissut osuuskuntaelämän kiusallisimmista kysymyksistä omassa sosiaalisessa ja taloudellisessa tyytyväisyydessään.
(3) Ernest Moore, Saloonin sosiaalinen arvo (heinäkuu 1897)
Saloninhoitaja on ainoa mies, joka pitää avoimia ovia osastolla. Hänen asiansa on viihdyttää. Sillä ei ole väliä, ettei hän valitse vieraita; tuo sopimus on hyödytön heidän keskuudessaan. Itse asiassa hänen demokratiansa on yksi hänen vahvuutensa. Hänen kasvonsa ovat hänen naapureidensa yhteinen kohtauspaikka - ja hän antaa virikkeitä, jotka tekevät sosiaalisen elämän mahdolliseksi; on kertynyt älykkyyttä, joka tulee hänelle hänen liiketoiminnassaan. Hän kuulee parhaat tarinat. Hän on ensimmäinen, joka saa tarkat tiedot uusimmista poliittisista sopimuksista ja sosiaalisista mysteereistä. Päivän yhteinen puhe kulkee hänen korviensa läpi ja hänen tiedetään säilyttävän sen, mikä on mielenkiintoisinta.
On toinenkin ensisijainen tarve, jonka salonki tarjoaa ja useimmissa tapauksissa hyvin. Se on ruoanjakelukeskus – paikka, josta nälkäinen mies saa pienellä hinnalla syötävää ja juotavaa niin paljon kuin haluaa. Yleensä ruoka on tunnetusti hyvää ja hinta tunnetusti halpa. Sitä, että salonki ruokkii tuhansia ja ruokkii heitä hyvin, ei kukaan kiellä, kuka on viettänyt siellä keskellä päivää.
On tuskin tarpeen laajentaa salongin huonoja puolia. Heitä on monia ja vakavia, ja he huutavat yhteiskunnalta asianmukaista huomioimista. Mutta asianmukainen harkinta sisältää koko totuuden eikä puolikasta totuutta, ja koko totuuteen liittyy sen oma oikean toiminnan voima. Korkeampien sosiaalisten virikkeiden ja laajemman sosiaalisen elämän puuttuessa salonki jatkaa toimintaansa yhteiskunnassa ja sille suurelle osalle ihmiskuntaa, jolla ei ole sopivampaa sosiaalisen ilmaisun muotoa.
© John Simkin, huhtikuu 2013